Aiheena kansantaudit eivät usein juurikaan herätä mielenkiintoa, lähinnä päinvastoin. Tosiasia kuitenkin on, että suurinta osaa meistä koskee jossain vaiheessa elämää jokin kansantauti joko omalla tai läheisen kohdalla. Tämä lienee kertoo aiheen tärkeydestä.
Korkea verenpaine, verensokeri ja kolesteroli sekä rasvamaksa ovat kaikki yleisiä kansantauteja suomalaisten keskuudessa. Monesti näistä puhuttaessa edellä mainittuihin kansantauteihin takerrutaan yksittäisinä tekijöinä ja jokaiseen käytetään erillistä lääkettä parannuskeinona. Tosiasia kuitenkin on, että useimmiten samalla yksilöllä on useampia näistä kansantaudeista tai ainakin kohonnut riskiä sairastua niihin.
Tiedetään, että kaikkien näiden kansantautien taustalla ovat samat riskitekijät, kuten epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, lihavuus, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. Kaikkia näitä yhdistää myös sama suojatekijä – terveelliset elämäntavat. Terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä yleisimpien sydän- ja verisuonisairauksien, aineenvaihduntasairauksien sekä sisäelinrasvan syntymistä ja toisaalta myös hoitaa jo puhjenneita sairauksia.
Ylipaino ei aina tarkoita automaattisesti huonoa terveyttä. Ongelmana kuitenkin on, että ylipainoisilla ihmisillä riski sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin on huomattavasti korkeampi. Aineenvaihdunnallisesti terveistä ylipainoisista noin puolet eivät ole terveitä enää 10 vuoden kuluttua.
Maailman terveysjärjestö WHO onkin julkaissut ohjelman, jonka tavoitteena on vähentää kroonisiin kansantauteihin liittyvää ennenaikaista kuolleisuutta 25 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteeseen pyritään muun muassa lisäämällä terveysliikuntaa 10 %, vähentämällä väestön suolan käyttöä 30 % ja estämällä väestön jatkuva lihominen.
Kohti näitä tavoitteita myös me Fitfarmilaiset pyrimme auttamaan asiakkaitamme! Useat asiakkaat ovatkin taklanneet kansantauteja valmennuksista saaduilla opeilla ja parantaneet näin elämänlaatuaan merkittävästi.
“Superdieetti oli minulle terveysteko sen varsinaisessa tarkoituksessa. Tämän jälkeen minusta tuntuu että pystyn tekemään mitä vain!”
Metabolisesta oireyhtymästä puhutaan, kun yksilölle on kertynyt useita terveyttä uhkaavia vaaratekijöitä samanaikaisesti. Näihin kuuluvat liiallinen rasvan määrä, rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt sekä kohonnut verenpaine. Vaikka oireyhtymän kehittymiseen vaikuttavat myös perintötekijät, on elintavoilla suurin merkitys. Metabolinen oireyhtymä lisää moninkertaisesti riskiä sairastua myös tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.
Ravinnolla, liikunnalla, aerobisella kunnolla ja lihasvoimalla voidaan kaikilla vaikuttaa positiivisesti oireyhtymässä esiintyviin vaaratekijöihin. Säännöllisesti liikuntaa harrastavilla onkin merkittävästi vähemmän yllä mainittuja vaaratekijöitä vähemmän liikuntaa harrastaviin verrattuna.
On kuitenkin huomioitava, että metabolista oireyhtymää voi esiintyä myös normaalipainoisilla henkilöillä. Tästä syystä kestävyyskunnon ja lihasvoiman kehittäminen ja ylläpito on tärkeää ihan jokaiselle.
“Mutta dieetin edetessä muutoksia tuli lisää: paino tippui ohjeiden mukaan tasaisesti, vaatteet istuvat päälle paremmin, innostus liikuntaan syttyi ja harrastan nyt liikuntaa paljon monipuolisemmin. Jopa verikokeissa huomasin, että ferritiiniarvot, joiden kanssa olen taistellut vuosia, oli noussut viitearvoihin!”
Suomessa tyypin 2 diabetesta sairastaa noin 400 000 ja lisäksi 50 000–100 000 sairastaa sitä tietämättään. Tyypin 2 diabetes on usein oireeton ja kehittyy hitaasti jopa vuosien kuluessa. Laajan tutkimustiedon perusteella kuitenkin tiedetään, että taudin puhkeamista voidaan ehkäistä tehokkaasti kiinnittämällä huomiota elintapoihin. Diabeteksessa verensokeri on pitkäaikaisesti kohonnut, mutta hoidon ei tulisi keskittyä ainoastaan siihen. Tyypin 2 diabeteksessa tärkeintä on kokonaisvaltaisuus, jolla ehkäistään myös muiden sairauksien kehittymistä. Ensisijaisena ja tärkeimpänä hoitomuotona on tässäkin elintavat eli terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus.
Tavallisesti kolesterolista puhuttaessa käsitellään sekä LDL- että HDL-kolesterolia. Näistä HDL-kolesteroli luokitellaan hyväksi kolesteroliksi, sillä se kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, kuten valtimon seinästä. HDL-kolesterolin määrään ei suoranaisesti vaikuta ravinnon laatu, mutta liikunnan tiedetään lisäävän sen määrää. Erityisesti vyötärölihavuus ja siihen liittyvä rasvamaksa voivat pienentää huomattavasti HDL-kolesterolin määrää ja lisätä näin esimerkiksi valtimotaudin riskiä. Painonpudotuksella voidaan palauttaa HDL-kolesterolin määrä normaaliksi.
Sen sijaan LDL-kolesterolia kutsutaan pahaksi kolesteroliksi, sillä sen suurentunut määrä aiheuttaa terveydelle haittaa siirtymällä valtimoiden sisäkalvon alle. LDL-kolesterolin määrään vaikuttaa erityisesti ruoan rasvojen laatu. Tyydyttyneellä rasvalla on haitallisia vaikutuksia, kun taas tyydyttymättömillä rasvoilla on hyödyllisiä vaikutuksia. Tyydyttyneiden eli kovien rasvojen sijaan tulisikin käyttää enemmän tyydyttymättömiä eli pehmeitä rasvoja sekä kuitupitoisia hiilihydraatin lähteitä. Ruokavalintoja tehdessä on hyvä valita Sydänmerkki-tuotteita, sillä se myönnetään vain tuotteille, joiden kovan rasvan määrä ei ole suuri.
“Kolesterolilääkityksen sain lopettaa dieetin aikana mikä on iso plussa. Yö unet on parantunu 150% ja mikä parasta sellanen jatkuva ärtymys ja väsymys on poissa.”
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on yksi yleisimmistä kroonisista maksasairauksista länsimaissa ja arvioidaan, että jopa miljoonalla suomalaisella on rasvamaksa. Liiallinen energiansaanti ja erityisesti ”huonojen” hiilihydraattien, kuten sokerin, saanti lisää merkittävästi riskiä maksan rasvoittumiseen. Samoin eläinperäisistä saadut tyydyttyneet rasvahapot lisäävät maksan rasvoittumista. Sen sijaan muun muassa oliiviöljystä ja pähkinöistä saatavat tyydyttymättömät rasvahapot alentavat riskiä sairastua rasvamaksaan.
Ravitsemuksen lisäksi fyysisen aktiivisuuden määrän tiedetään vaikuttavan riskiin sairastua rasvamaksaan iästä ja sukupuolesta huolimatta. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan muun muassa rasvamassan vähentymisen kautta. Jo 3–5 % painonpudotus voi vähentää maksan rasvaisuutta merkittävästi. Rasvamaksan hoitoon ei edes ole olemassa toimivaa lääkehoitoa, joten elintapojen merkitys korostuu entisestään.
”Superdieetin lopussa kävin laboratoriokokeissa ja tulokset ovat huikeat. Maksaentsyymiarvo on puolittunut ja nyt reilusti alle viiterajan, veren rasva-arvot ovat siirtyneet kohonneista viitealueelle ja tulehdusarvo on laskenut.”
Muista kansantaudeista nämä:
Artikkelin kirjoittanut Inka Kolho, LitM
