Asiakkaan omin sanoin kertoma upea muutostarina 12 viikon Superdieetin ajalta!:
Opiskelen kahta tutkintoa yliopistossa ja olen aina nauttinut opiskelusta suuresti. Niin paljon, että unohdan herkästi muut asiat ja panostan täysillä opintoihini. Pikkuhiljaa elämäntapani alkoivat huonontumaan, liikunta väheni ja syömiset oli helppo kuitata jollain nopealla. Viime syksynä aloin ihmettelemään, miksi voin niin älyttömän huonosti. Olin jatkuvasti ärtyisä ja energiatasoni olivat alhaalla. Joka päivä oli todennäköisemmin huono kuin hyvä.
Ajatukseni kävivät ylikierroksilla enkä yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan. Opinnot nostivat stressitasoja, mutta en uskonut, että se yksistään oli syynä huonoon olooni. Aloin epäilemään, ettei kyseessä voi olla edes tyypillinen kaamosmasennus. Olin sokerikoukussa ja söin joka päivä suklaata ja join energiajuomia. Liikuin vain muutaman kerran viikossa pieniä kävelyjä, sillä kuntosali- ja tanssiharrastukseni olivat joutuneet väistymään kiireisten opintojen vuoksi. Aloin pohtimaan, josko huono vointini johtuisikin elintavoistani. Päätin yrittää muutosta, mutta tiesin, etten jaksa tehdä sitä itse, vaan tarvitsisin apua. Olin todella hukassa syömiseni kanssa.
FitFarmin tarjonnasta huomioni kiinnittyi heti Superdieetin lupaukseen virkeämmästä olosta ja energisyydestä. Päätin aloittaa seuraavassa valmennuksessa. Ajattelin olevani epäonnistunut, koska jouduin hyödyntämään valmennusohjelmaa. Nielin kuitenkin ylpeyteni. Keskityin oikeastaan vain paremman fiiliksen tavoitteluun enkä edes ajatellut painonpudotuksen olevan mahdollista. Ajattelin, että vuosien varrella pikkuhiljaa lisääntyvä paino on vain jotain, mikä tapahtuu.
Valmennuksen alkaessa olin todella innoissani, vaikka minua jännitti ensimmäinen dieettini. Ohjelman reseptit olivat todella yksinkertaisia ja herkullisia. Ensimmäisellä viikolla huomasin välittömästi muutoksia. Aivoni olivat aivan jumissa, kun en saanut enää nopeita sokeripiikkejä. Toisaalta aivojen ylikierrokset rauhoittuivat, ja uniongelmani katosivat. Kehoni turvotus laski, vaikken ollut edes tajunnut sen olleen turvoksissa. Söin oikeastaan määrällisesti paljon enemmän kuin mihin olin tottunut. Suklaanhimoni katosi välittömästi, kun aloin saamaan riittävästi monipuolista ravintoa kehooni.
Valmennuksen aikana söin palan kakkua syntymäpäivänäni ja join viiniä ystäväni syntymäpäivillä. En ajatellut niiden olevan repsahduksia, koska ne eivät olleet pakottavia mielitekoja. Tärkeimpiä havaintojani oli huomata, etteivät ne vaikuttaneet painonpudotukseeni mitenkään. Silloin ymmärsin vihdoin, mitä valmentajatkin tarkoittivat sanoessaan, etteivät mitkään ruoka-aineet yksistään ole pahoja. Kyse on vain tasapainosta. Kun suklaa ja herkut eivät olleet “pahoja” niistä ei myöskään muodostunut kiellettyjä hedelmiä tai mitenkään erityisiä. Yksittäin syötynä mikään ruoka ei vielä vaikuta suuntaan tai toiseen.
Pidemmällä aikavälillä aloin huomaamaan, että treenit luistivat. En ollut koskaan aiemmin pystynyt nousujohteiseen harjoitteluun, sillä treenaamiseni oli aiemmin ollut liian epäsäännöllistä ja yksipuolista. Nyt kuitenkin viikko viikolta pystyin lisäämään käyttämiäni painoja ja huomasin voimieni lisääntyvän. Lihakseni eivät kipeytyneet treenin jälkeen, vaan ne palautuivat oikean ravinnon ja tasapainoisen harjoittelun ansiosta. Painoni alkoi pikkuhiljaa tippumaan.
