Jojoilija täällä hei! Premenopaussi teki tehtävänsä, ja yhden onnistuneen laihdutuksen jälkeen kilot tulivat takaisin rytinällä. Olin taas siinä pisteessä, että vaatteet kiristivät, ja huonoon oloon hain lohtua hyvästä ruuasta ja karkista.
Olin jo melkein luovuttanut. Sisäinen puheeni oli sitä, että mitä tässä nyt enää pyristelemään - varmaan kehoni haluaa olla lihava. Annoin itselleni luvan olla liikkumatta, kun syksyllä haravoidessa selkä meni koko ajan lukkoon ja jalkoja särki. Tekosyitä oli - ja paljon.
Marraskuussa 2023 silmiini osui Valloittava V50+ -valmennus. En ollut ihan 50-vuotias, mutta jokin siinä puhutteli. Olin niin kyllästynyt itseni ruoskimiseen, jatkuvaan huonoon omatuntoon vääristä ruuista ja sohvalla makaamisesta.
Ostin valmennuksen ja aloin odottaa starttia - valmistauduin ensimmäiseen viikkoon kovalla innolla!
Yleensä halu herkutella tuli perjantaisin, työviikon jälkeen, ja kun aikataulutin itselleni ryhmäliikunnan lauantaiaamulle, niin tämä vei viimeistään fiiliksen herkutella. Ennen hitaat lauantaiaamut vaihtuivat energiseen spinning-tuntiin ja sen perään kehonhuoltoon infrapunalamppujen lämmössä. Tästä oivalluksesta kiitän itseäni vieläkin!
Pidin päiväkirjaa kevään ajan, ja sieltä yhteenvetona voisi sanoa, että paino tippui hitaasti, mutta varmasti. Välillä ei tullut yhtään pudotusta, ja sitten taas lähdettiin alaspäin.
Liikkuminen lisääntyi päivä päivältä, ja huomasin pyöräilyssä nopeasti muutoksia: ei enää hengästyttänyt eikä syke lähtenyt pomppimaan. Maaliskuun lopulla oli havaittavissa dieettiväsymystä, joka johtui painon junnaamisesta ja kipeytyneestä polvesta. Levolla siitäkin selvittiin, ja kevään Valloittava pitivät motivaatiota yllä.
Epätoivon hetkellä lueskelin tsemppiyhteisöön kirjoitettuja viestejä, ja valmentajien viikottaiset sisällöt olivat kovassa käytössä. Olen saanut niistä paljon voimaa ja tunteen siitä, että minä olen ihana ja riitän. Tämän oivalluksen myötä olen myös ymmärtänyt, että tämä on se tapa, millä voin kehoani helliä: syön terveellisesti, liikun ja nukun riittävästi. Sillä tavalla mielikin on tasapainossa, ja voin tuntea olevani oma itseni.
Kun juhannus 2024 koitti, painoa oli pudonnut 11,5 kiloa. Tavoite oli 12, mutta olin tyytyväinen – matkani ei ollut vielä ohi. Jatkoin Valloittavassa ja tähän mennessä olen pudottanut kaiken kaikkiaan 16 kiloa!
Tammikuussa 2024, kun aloitin Valloittavassa, en olisi uskonut, mitä vuosi minulle toisi: hyvinvointia, virtaa, itkua, naurua, pelkoa ja iloa. Ei sitä turhaan puhuta viidenkympin kriisistä - minun kohdallani tämä pitää täysin paikkansa!
Omaan jaksamiseen panostaminen vei mennessään 16 kiloa ja toi paljon viisautta omasta kehosta ja mielestä. Välilevyongelmat veivät hetkeksi työkyvyn, ja liikkumisen kanssa oli pakko opetella omat rajat.
Mielessä ei ollut kertaakaan projektin lopettaminen, vaan sen sijaan lähdin miettimään mitä teen ja miten. Fysioterapia on vielä kesken, mutta olen hyvin luottavainen, että saan oikealla liikunnalla itseni entistä ehompaan kuntoon. Liikunnan riemu on lähes rajaton - on IHANAA lähteä lauantaiaamuna salille ja kehonhuoltoon.
Tavoite vuodelle 2024 oli -20 kiloa, mutta nyt onnittelen itseäni tästä saavutuksesta: mahtavaa työtä, nainen! Senttejä on lähtenyt niin paljon, että en osaa olla tähän tulokseen lainkaan tyytymätön.
Jatkan Valloittavissa myös tammikuussa - se on minulle tuki ja turva. Ehkä tänä vuonna uskaltaisin testata jotakin muutakin ryhmää. huomaan itsestäni, että olenkin aika tavoitteellinen ja rakastan itseni haastamista. Omat rajat, selkäongelmista huolimatta, on tehty rikottaviksi. Kuten fysioterapeuttinikin sanoi: sinussa on voimaa ja tasapainoa vaikka kuinka!