Maria nappasi 1000€ voiton huimalla muutoksellaan!

Minun tarinani alku oli sellainen ihan tavallinen. Olin uuvuksissa henkisesti sekä fyysisesti, mieleni oli maassa ja elämä tuntui paikoin jopa synkältä. Mikään ei pahemmin kiinnostanut, eikä arjessa ollut juurikaan ilon aiheita. Olin rapakunnossa ja heikko, työpäivät tuntuivat rankoilta ja vapaa-ajalla en jaksanut oikein mitään. Itsetunnostani oli jäljellä vain rippeet ja koko olemus oli väsynyt ja turvoksissa. Hain lohtua herkuista, joista sokeri on aina ollut suurin heikkouteni. Mitä enemmän söin herkkuja, sitä enemmän ahdistuin ja pahan olon kierre oli valmis. Kaikki oli totaalisen pielessä. Kun vaatekokoni oli kasvanut muutamassa vuodessa kahden numeron verran, havahduin pian siihen, että minulla olisi tasan kaksi vaihtoehtoa: jatkaa nykyisellä tyylillä ja hyväksyä karu totuus tai päättää korjata kaikki, mitä korjattavissa on. Missä olisin kymmenen vuoden kuluttua, jos jatkaisin samaan tapaan? Olin valmis tekemään päätöksen, en vain sillä hetkellä osannut kuvitellakaan, että päätökseni tulisi mullistamaan kaiken.

Kun päätös on tehty, kaikki muuttuu usein helpommaksi. Olen aina ollut määrätietoinen ja tavoitteellinen, sisukas ja kova tekemään töitä. Periksi antamaton luonne, niin muistan jonkun joskus todenneen minua kuvaillessaan. Päätin ottaa kaikki nämä vahvuuteni käyttöön ja ryhtyä toimeen. Tuekseni kaipasin kuitenkin jotakin valmista konseptia, jota noudattaa ja päästä alkuun, joten valitsin Fitfarmin Superdieetti -valmennuksen, joka tuntui heti tarkoitukseeni sopivalta vaihtoehdolta. Keskitin kaikki voimani ja ajatukseni uuteen haasteeseen ja aloin laatia tavoitteita. Mielestäni hyvä tavoite on realistinen ja mitattava. Minun päätavoitteeni oli pudottaa 10 kg. Lisäksi halusin saada lisää energiaa arkeen, nukkua paremmin, elää terveellisemmin ja saada itsetuntoni takaisin. Halusin olla parempi äiti lapsilleni, parempi puoliso kumppanilleni, parempi ystävä ja läheinen tärkeimmille ihmisilleni sekä jaksaa paremmin töissä ja vapaa-ajalla.

Jo ensimmäisinä päivinä aloin huomata positiivisia vaikutuksia arjessani. Jatkuvasta herkuttelusta johtuva turvotus alkoi laskea pikkuhiljaa. Enää ei ollut tarvetta potea huonoa omaatuntoa, itsesyytökset ja riittämättömyyden tunteet katosivat hiljalleen ajatuksista ja tilalle tuli positiivisia pilkahduksia ja ilon hetkiä. Aivosumu ja väsymys olivat poissa ja tunsin itseni pirteämmäksi kuin aikoihin. Ensimmäisten viikkojen aikana sain huomata ilokseni, että peilistä katsoikin pitkästä aikaa ihan kivannäköinen tyyppi. Samalla tunsin haikeutta. Haikeutta siitä, että olin päästänyt itseni noin huonoon kuntoon ja unohtanut täysin, kuka oikeasti olen ja miltä tuntuu olla elossa ja onnellinen. Mielialani kohennuttua pikavauhdilla olin varma, että tämä oli hyvä päätös. Olin oikealla tiellä. Pidin tavoitteeni kirkkaana mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Keskitin kaikki valintani ohjaamaan kohti uutta tavoitettani. Tein pieniä, mielestäni tärkeitä valintoja arjen keskellä: entinen minä kulki työmatkat scootilla, jatkossa päätin kulkea työmatkat pyöräillen. Ennen käytin mieluummin hissiä, jatkossa päätin, ettei minulla olisi aikaa odotella hissiä ja syöksyin kohti porraskäytävää. Nyt, kun kirjoitan tarinaani viikolla 9, naurattaa ja hävettää entisen minäni oudot valinnat. Kun vaikeina hetkinä usko omaan tekemiseen alkoi horjua, oli helpottavaa seurata omaa kehitystä sovelluksesta. Vaikka oma mieli välillä horjutti uskoa, numerot eivät valehtele. ”Olen jo saavuttanut näin paljon, nyt jatketaan sisulla eteenpäin”. Ja jatkoin.

Lenkillä luureissa soi Isaac Elliotin: Vanhasta uuteen – biisi ja siitä muodostuikin tärkeä voimabiisi matkani varrelle. Matkallani minua virtuaalisesti auttoivat herrat Erik Bertrand Larsen sekä Jay Shetty. E.B. Larsenin Paras – äänikirjan olen kuunnellut läpi niin monta kertaa, että osaan sisällön lähes ulkoa. Kirjasta ammensin valtavasti motivaatiota, tsemppiä ja uskoa omaan harjoitteluun, kehittymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. En ole ennen uskonut henkisen valmennuksen voimaan, nyt tiedän, että se on iso ja tärkeä osa kokonaisuutta. Jay Shettyn kirjoista opin paljon kaiken turhan irtipäästämisen tärkeydestä, mielen hallinnasta, ja mielenrauhan saavuttamisesta. Olen heille molemmille ison kiitoksen velkaa.

Ruokavalion ansiosta paino oli alkanut pudota ja etenin pienin askelin, mutta määrätietoisesti kohti tavoitettani. Kun huomasin, että tuloksia alkoi tulla heti, oli helppoa kieltäytyä herkuista, eikä niitä tehnyt enää edes pahemmin mieli. Ennen palkitsin itseäni herkuilla, nyt saatoin onnistuneen viikon päätteeksi herkutella korealaisella kanasalaatilla tai pullollisella pepsi maxia lätkämatsin aikana. Ja paras palkinto oli tietenkin hyvä olo, joka kumpusi siitä, että koin onnistuvani ja meneväni eteenpäin. Palkinto, joka saavutetaan isojen ponnistelujen ja kovan työn seurauksena, tuntuu aina paljon paremmalta kuin kevyin perustein voitettu palkinto. Edelleenkään en voi olla korostamatta henkisen puolen tärkeyttä, jos psyyke ja sen myötä motivaatio on kunnossa, kaikki muu seuraa varmuudella perässä.

Oliko matkallani haasteita ja vaikeuksia? Tottakai oli. Niinä aamuina, kun kaikki tuntui menevän alusta asti pieleen, sain tosissani psyykata itseäni todistellen, että tämä on vain hetkellistä ja ohimenevää. Kohta on taas helpompaa. Ja ilokseni niin aina kävikin. Jos paino ei joinakin viikkoina pudonnut lainkaan tai vain vähän, se oli vain hetkellistä ja hammasta purren jatkaessani luovuttamatta, huomasin, että pienet poikkeamat kuuluvat prosessiin, eivätkä vaikuta isosti kokonaisuuteen. Silloin, kun kroppa oli treeneistä hapoilla ja uuvuksissa, pienen ylimääräisen lepohetken jälkeen kaikki oli taas mielekästä ja innostavaa. Opettelin vähitellen kuuntelemaan omaa kehoani ja olemaan armollinen itselleni. Joskus pitää vain ottaa hetki itselle ja kerätä voimia, silloin huominen on yleensä paljon helpompi.

Kirjasin tuloksia sovellukseen ja seurasin tasaista kehittymistäni innoissani. ”Nälkä kasvaa syödessä” ja viikko viikolta olin lähempänä tavoitettani. Oli mahtavaa huomata, miten kilot karisivat nopeasti ja senttejä lähti vyötäröltä hurjaa vauhtia. Tulosten saavuttaminen motivoi jatkamaan ja pysymään oikealla tiellä. Ruokavaliosta ja liikkumisesta alkoi muodostua totuttu tapa ja uudet rutiinit helpottivat arjessa ja vapaa-ajalla. Tuntui, että minulla oli virkeämmän oloni johdosta paljon enemmän aikaa ja intoa tehdä asioita kuin ennen, kun väsymys verotti osansa esim. työpäivien jälkeen. Valmennuksen lähestyessä loppua aloin epäröimään, mitä tapahtuisi valmennuksen jälkeen? Millä varmistaisin sen, etten koskaan enää palaisi takaisin entiseen elämääni? Tänään valmennuksen viime metreillä tuntuu, että huoleni jatkosta olivat turhia.

Tänään, kun valmennusta on jäljellä enää muutama päivä, tiedän tarkkaan, mitä haluan. Tiedän, että tulevaisuus on valoisampi, kuin valmennuksen alussa. Ruokailutottumukset ja liikunta ovat muodostuneet rutiineiksi ja pelkästään pitämällä ruokailurytmin tasaisena, ei herkkuja tee mieli entiseen tapaan. Olen oppinut, että silloin, kun kroppa tai mieli on väsynyt, on parempi levätä hetki. Olen oppinut, että hyvät yöunet takaavat onnistuneen päivän. Olen oppinut, että sanomalla tietyille asioille EI, voin sanoa useille asioille KYLLÄ, tunnen rajani ja haluan noudattaa niitä. Olen oppinut, että noudattamalla terveellistä ruokavaliota, ei herkuista tarvitse luopua kokonaan. Entä pääsinkö tavoitteisiini? Ilokseni voin todeta, että pääsin. Pudotin valmennuksen aikana painoa yhteensä 13,8 kg, vyötäröltä lähti 17 cm ja mikä tärkeintä, tunnen olevani elossa ja onnellinen. Sellainen voittajafiilis, sanoisin.

Tänään olen itsestäni ylpeämpi kuin aikoihin, minä todellakin tein sen ja onnistuin, vaikken aina siihen uskonutkaan. Minun matkani on vasta alussa, mutta tänään tiedän, mihin olen menossa. Kiitos Fitfarm matkaseurasta ja mahdollisuudesta muuttaa oman elämäni suunta. Uskon, että tapaamme vielä joskus uudestaankin. Matka jatkuu…