Pyysimme SPORT™-valmennuksessa mukana olleilta hieman palautetta valmennuksesta. Lue ja inspiroidu!
"Elämässäni on tapahtunut niin paljon kaikkea hyvää sen jälkeen, kun kohta kaksi vuotta sitten hyppäsin Fitfarmin matkaan mukaan. Ja paljon on toki vielä saavuttamatta. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja tekemisiäni enemmän, luottamaan tavoitteesiini ja unelmiini.
Vaikka nautin siitä, että minulla on tarkat ohjeet ja ruokamäärät, enkä kärsi ruokien punnitsemisesta, osaan silti koostaa ruokani oikein ilman puntaria esim. lomilla. Nukun niin paljon paremmin ja jaksan enemmän. Olen positiivisempi ja nauran paljon. Haluan nykyään viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka tuottavat minulle iloa, eikä mua kiinnosta, mitä joku musta tai elämäntavoistani ajattelee. Alkoholi on jäänyt oikeastaan kokonaan pois elämästäni, mutta kyllä mä välillä juhlin ystävien kanssa ja herkuttelenkin. Eikä tule huonoa omaatuntoa, kun voi luottaa, että kokonaisuus pelittää.
Tuntuu, että näiden valmennuksien myötä olen saanut elämäni takaisin. Oikein odotan, että pääsen tekemään pitkiä kävelylenkkejä kevätaamuina, kun saan polveni leikkausten jälkeen kuntoon. Terveellisillä elämäntavoilla yritän itse tehdä parhaani sen eteen, ettei rintasyöpäni koskaan uusisi. Ja onhan se pakko myöntää, että näytän hiton paljon paremmalta - 40 kg kevyempänä!!"
"Kaksi sporttia takana. Viimeisen 10 vkon aikana alipalautunut kroppa saatu totaali levon, ylläpito sapuskojen ja maltillisen treeneihin paluun myötä toimimaan. Kroppa ottaa vastaan treeniä, eikä mene heti hirveeseen jumiin. Myös hieronnat ja liikkuvuus treenit alkavat tuottaa tulosta, mikä näkyy selvästi salilla parantuneina liikelaajuuksina.
Nukun paremmin. Vatsa on rauhoittunut. Rytmihäiriöt, hikoilu kohtaukset jne jne ovat enää muisto vain. Ylläpito ruuat ja vähät treenit -> paino ei ole silti noussut ja muutakin on syöty mitä papereissa lukee. Ruokavalio taas asteen verran monipuolisempi (parsakaali päässyt lautaselle).
Ei ahdistusta siitä, että muut treenaa ja kehittyy, samalla kun itse vaan lepää -> eli ymmärrys siitä mitä tehdään ja miksi tehdään, kiitos Koistisen paatosten. Olen myös itse oppinut järkeilemään miten omat treenit kannattaa viedä eteenpäin. Ekaa kertaa ikinä miulla on tavoitteet kahden vuoden päähän ja myös jonkin sortin suunnitelma, että miten sinne pääsen. Sportti jatkuu, mie oon niiiiiin liekeissä."
"Olen oppinut syömään riittävästi oikeaa ruokaa. Maastaveto - maksimi noussut 20 kilolla. Alussa meni 1 leuka, nyt 3. Kehonkoostumus on muuttunut tiiviimmäksi ylläpidon ruoilla."
"Mä olen oppinut syömään oikeanlaista ruokaa oikeassa rytmissä, oikeita määriä, ja miettimään kulutusta kokonaiskuormituksen kautta :D Työ + urheilu + kotihommat + vapaa-ajan touhut + lepo. Olen aina ollut kyllä hyvä syömään, mutta olen mennyt aina ääripäistä toiseen, eli joko on tai sitten off. Ensin olen mennyt työviikon pelkällä kahvilla, ja sitten myöhään illalla kovassa nälässä pistellyt menemään mitä vain, ja kuinka paljon vain. Viikonloppuina on mennyt rasvaista ruokaa kompensaationa ja palkintona viikon kituutukselle. Rytmi on ennen ollut väärä ja ns. juhlaruokaa on mennyt myös arkipäivinä.
Olen oppinut jälleen syömään hiilareita usean vuoden hiilarittomuuden jälkeen. Matias, sun maalaisjärkinen down to earth esitystapasi on vakuuttanut mut kerta toisensa jälkeen ravitsemuksen yksinkertaisuudesta, ja olen oppinut ymmärtämään ravinnon/kulutuksen lainalaisuuksia, ja Sportilla olen oppinut kunnioittamaan kehoani ja mieltäni, vartioimaan lepoaikojani, ja huoltamaan itseäni vähän kuin autoa: mitä kone tarvitsee pelittääkseen optimaalisesti: polttoainetta (ruoka ja juoma) sekä täsmällistä huoltoa (uni ja treenit) tasaisin väliajoin, kulloisenkin ajankohdan sen hetkiseen kulutukseen täsmästi suhteutettuna.
Oikea ateriarytmi on tehnyt mun arjesta tasaisempaa, tehnyt minusta henkisesti vahvemman ja sitä kautta minusta on tullut parempi painonnostaja, työntekijä, ystävä ja ehdottomasti myös kovakuntoisempi, kuin mitä olen viimeiseen kymmeneen vuoteen ollut. Mun elämääni on tullut myös iloa lisää, ja sitä on tullut muun muassa tämän Sportti-ryhmän uusien ystävyyksien kautta. Samanhenkisessä jengissä on niin hienoa matkata joko virtuaalisesti tai sitten livenä mm. porrastreenissä, juoksutapahtumissa tai uintitreenissä jne :-D :DMä olen tosi hyvässä jamassa ja hyvillä mielin nyt ja uskon, että vielä parempaa on luvassa. Mihin tämä matka vielä meitä viekään???"
"Melkein kahden vuoden aikajanan verran tehty tätä ja tulokset tässä. Syöminen: on tullut säännölliseksi ja syön hyvää kotiruokaa tarpeeksi. Osaan improvisoida tarpeen tullen mutta pidän mielessä sen päivän kokonaisuuden. Herkut: ne kuuluu elämään ja en syyllistä niistä enään itseäni. Kun syön hyvin ylilyöntejä ei pääse tulemaan ja jos joskus tuleekin, elämä jatkuu.
Mieli: Haluankin tehdä itselleni hyvää, en vahingoittaa (kitudietein ja syyllistäen). Pysyvä hyväntuulisuus. Sairaudet: olen saanut Koistisen ja lääkärini kanssa purettua fibromyalgiaan annetut lääkitykset pois. Ibs helpottui jo heti alussa ja vatsa rakastaa kun saa ravintoa säännöllisesti.
Vaatekoot pienentyneet, kengänkoko pieneni numerolla, senttejä lähtenyt kymmeniä. En enään mittaile enkä ravaa puntarilla."
"Mä olen oppinut Sporttien myötä mielestäni aika paljon. Suurin lienee se että mä pystyn ja mä voin. Mikään ei estä mua, ihan tavallista neljän lapsen äitiä tekemästä niitä asioita joita mä haluan. Salit siirsin aamuun ennen töitä, ihan paras ratkaisu. Nyt mä ehdin. Ja ne yhteistreenit anto kyllä ihan superisti uskoa että kyllä mä pystyn!
Sitten muutama muukin henkisen puolen juttu. Joka kerta kun mä teen vaikka hammereita, mun vasemmassa hauiksessa näkyy arvet jotka pakkaantuu möntiksi. Ennen mä inhosin sitä enkä halunnut ajatella sitä miten se siihen tuli. Nyt se on saanut mut ajattelemaan että se teini-ikäinen Mari joka sitä itselleen teki oli tosi syvällä hukassa sillon. Se olis tarvinnut tukea ja apua. Niinkin älykkäästi toimittu kun terottimen terällä viillelty pahaa oloa ulos.
Voi kun olis ollut edes pieni osa siitä armollisuudesta itseään kohtaan silloin kuin nyt. Samoin katsoessani pari vuotta vanhaa videota jossa mulla on kaljatölkki toisessa kädessä ja rööki toisessa. Ja elopainoa 30kg enemmän. Mietin että tossakin mä olin aika hukassa. En mä niitä enää häpeä. Ne olin minä ennen. En nyt. Nyt mulla on muita työkaluja oman hyvinvointini tueksi ja suurin niistä on kyllä liikunta. Ja olen oppinut että vaikka tulee syötyä huonosti, ei se tarkota sitä että heitetään hanskat tiskiin ja tää oli tässä ja ostetaan isompaa verkkaria. Ei, vaan sitten laitetaan selkää suoraksi ja jatketaan.
Puhumattakaan niistä opeista joita Matiakselta on saatu ruuan ja niiden valintojen suhteen. Ihan huikeaa. Mulla on vielä itseni kanssa työtä tehtävänä mutta mielestäni näiden valmennusten johdosta ja oman tekemäni työn ansiosta mä voin katsoa itseäni peilistä ja sanoa että kyllä sä pystyt ja sä voit. Eikä mun tarvitse tehdä sellaisia juttuja mistä mä en oikeasti nauti.
Ja vielä korostan sitä että kiitos Matias Koistinen kun teet näistä Sporteista myös niin henkilökohtaisia valmennuksia, jaksat aina paneutua milloin mihinkin ongelmaan."
"Eniten olen oppinut ja sisäistänyt ruokavalioon liittyviä asioita. Suhde ruokaan on muuttunut. Olen ymmärtänyt, että paljon urheilevana voin syödä reilusti hiilareita ilman että ne turvottaa tai lihottaa. Ja että saan syödä aika paljon päivän aikana ilman että se vaikuttaa painoon. Näin myös mieliteot ei ylly hirmuisen suuriksi. Eikä ole niin suurta tarvetta ”palkita” itseään ruualla kun saa tarpeeksi ravintoa päivittäin. Ennen kituutin viikot ja ahmin viikonloput.
Lisäksi raskaudet ja väsymys toi kiloja ja elämä oli taistelua syömisestä ja syömättä jättämisestä, syyllisyydestä sekä ainaisesta tarpeesta olla laihempi. Koen, että olen matkalla parempaan ja olen myös tajunnut, että mun kohdalla se duuni ei lopu koskaan. Ehkä siitä joskus tulee orgaanisempi tapa ajatella. Mutta vielä on paljon työtä edessä.
Olen myös oppinut levon merkityksen urheilussa. Että voi levätä viikonkin eikä se vaikuta tulokseen negatiivisesti, päinvastoin. Ja että jos joutuu lepäämään itsestä riippumattomista syistä, kaikki ei mene pipariksi, ei tarvi luovuttaa kokonaan ja heittää pyyhettä kehään. Eli jotain sinnikkyyttä on tarttunut matkaan tai kokonaisvaltaisempaa ajattelua!
Matiaksen valmennus on vahvistanut maalaisjärkeä kaikessa tekemisessä, koska hällä itsellä on ns. pää keskellä hartioita. Olen löytänyt koko salitreenin jotenkin uudestaan. Nautin treeneistä ja kehityksestä. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa esim. just toi oma suhde painoon, herkkujen kohtuusyöminen (osaako joku sen todella?) sekä kestävyysurheilun saralla on paljon opittavaa. Kaikessa tässä opitussa tuo peilikuva jää kyllä kakkoseksi, henkinen kehitys on paljon tärkeämpää. Toki terve sielu terveessä ruumiissa. Se vois olla se tavoite."
