Nollakunnosta juoksijaksi!
RUN-ohjelman alkaessa olin fyysisesti aivan loppu. En muuten oikeasti juossut metriäkään! Ehkä aluksi olikin melkein vitsi että kaikista ohjelmista valitsin juuri tämän. Ajanpuutteen vuoksi koin ongelmaksi sitoutua saliohjelmiin, jumppatunteihin... Tässä kuitenkin saisin itse päättää milloin lenkille lähden. Kropassa alkoi näkyä vuosien laiminlyönti itseäni kohtaan ja elimistö alkoikin oireilla. Perussairautenikin alkoi vaatia erityisponnisteluja arjesta selviämiseen. Ennen-kuva sai sen todellisuuden eteeni, että olin kipeästi muutoksen tarpeessa. Uuden asian eli juoksun ja oikean ruokarytmin opettelu oli alkuun haastavaa. Huonot elintavat olivat nimittäin juurtuneet aikas syvälle selkärankaani. Taisin muutaman kerran itkeäkkin lenkin jälkeen, kun olin vain niin vihainen itselleni kun olin päästänyt itseni niin huonoon kuntoon. Mutta nopeasti kahdesta juoksuaskeleesta tuli neljä ja ennenkuin huomasin, matkat pitenivät. Kiitos loistavan liikuntalukkarin, joka pakotti lähtemään ulos vaikka motivaatio olikin välillä hakusessa. Kadotettu ruokailurytmi on tullut osaksi arkea, ja tämän voimalla jaksaakin taas ilman päikkäreitä. Ajanpuutekin katosi kun huomasin sen olleen vuosia paras tekosyyni liikkumattomuudelle. Coopperin tulos 2300m oli työvoitto! Nyt matkat on 3-5 km ja painoa jäi lenkkipoluille yli 10 kg. 82.7 kilosta 71,3 kiloon.
Ylipainoisesta ja huonon yleiskunnon omaavasta naisesta kehittyi viikkojen myötä energinen ja elämäniloinen, urheilua taas rakastava nainen. Olen uskaltautunut myös kokeilemaan uusia lajeja, joista en uskonut aiemmin selviäväni edes hengissä :) Ja tietenkään tämä ei pääty vielä tähän. Lopulliseen tavoiteeseeni on vielä hieman matkaa ja tulen varmasti tarvitsemaan tähän vielä paljon tukea jotta lopputuloksesta tulisi pysyvä.
Terkuin: Heidi
